— Teidän ylhäisyytenne ei tunne häntä. Tuossa hyvä, tuossa paha, sen mukaan hän tuomitsee, ja hänen järkeään voisi moni mies kadehtia. Ennenkuin ennätät katsoa ympärillesi, iskee hän jo kipeimpään kohtaan.
— Iske sinäkin, iske hänen sydämeensä… Koetapas!
— Jumala suokoon! Kerran olen hänet jo väkivalloinkin ryöstänyt, mutta sitten tein lupauksen, että olkoon se viimeinen kerta… Ja mitä teidän ylhäisyytenne sanoi, että väkisin veisin hänet alttarille, niin se on vastoin sydäntäni, sillä olen luvannut sekä hänelle että itselleni, etten enää käytä väkivaltaa… Kaikki toivo on nyt siinä, saako teidän ylhäisyytenne herra miekankantajan vakuutetuksi, ettemme ole pettureita, vaan isänmaan pelastajia… Kun herra miekankantaja on siitä varma, niin kyllä hän sitten saa tytönkin vakuutetuksi, ja tämä on katsova minua toisilla silmillä. Nyt minä ajan Billewiczien luo ja tuon heidät molemmat tänne, sillä minä pelkään tytön menevän luostariin… Mutta sanon teidän ylhäisyydellenne suoraan, että niin onnellinen kuin olenkin saadessani nähdä tytön, minä kuitenkin mieluummin hyökkäisin Ruotsin koko sotajoukkoa vastaan kuin astun tuon tytön eteen, sillä hän ei tiedä minun puhtaista aikeistani, vaan pitää minua petturina.
— Jos tahdot, lähetän jonkun muun, Charlampin tai Mieleszkon.
— Ei! Parempi on, että menen itse… Sitäpaitsi on Charlamp haavoittunut.
— Sitä parempi… Aioin eilen lähettää Charlampin Wolodyjowskin lippukuntaan ja antaa hänelle sen päällikkyyden jotta hän tarpeen vaatiessa pakottaisi väen kuuliaisuuteen, mutta hän on tomppeli, joka ei näy saavan omaakaan väkeään tottelemaan. Hänestä ei ole mihinkään. Aja ensin Billewiczien luo ja sitten noihin lippukuntiin. Pahimmassa tapauksessa älä säästä verta, sillä meidän täytyy näyttää ruotsalaisille, että olemme voimakkaita emmekä pelkää kapinaa… Everstit minä lähetän heti eskortin mukana matkaan; toivon, että de la Gardie tulee pitämään sitä luottamukseni osoituksena… Mieleszko lähteköön viemään! Raskasta on alku, raskasta! Näen jo, että puoli Liettuaa nousee minua vastaan.
— Se ei tee mitään, teidän ylhäisyytenne! Jolla on puhdas omatunto, se ei pelkää mitään.
— Minä luulin, että ainakin Radziwillit liittyisivät kaikki minuun, mutta katso, mitä pöydänkattaja, ruhtinas Radziwill kirjoittaa minulle Nieswiezistä.
Ja hetmani ojensi Kmicicille ruhtinas Michal Kazimierzin kirjeen.
Kmicic silmäili kirjettä.