— Ruotsalaisille haisee. Varmaankin tästä tulee tappelu?
— Tulee, jos Jumala tahtoo.
— Mutta kuka vartioi vankia?
— Mitä vankia?
— Ei minua suinkaan, vaan Kowalskia. Näetkös, se on tärkeä seikka, ettei hän pääse pakoon. Hetmani ei tiedä asiastamme mitään eikä saakaan tietää, jollei Kowalski pääse sitä hänelle ilmoittamaan. Se mies on uskottava varmojen miesten käsiin, sillä kahakan kestäessä on helppoa pötkiä pakoon, etenkin jos tahtoo olla viekas.
— Hänessä ei ole viekkautta enempää kuin vankkureissa, joilla hän istuu. Mutta oikeassa olet, hänen luokseen on jätettävä vartija. Etkö sinä ottaisi pitääksesi häntä silmällä sen aikaa?
— Hm! Vahinko tappelua!… Totta, enpä näkisi paljoakaan näin yön pimeydessä, mutta jos tapeltaisiin päivällä, niin eipä kukaan saisi minua suostumaan siihen… Koska siis publicum bonum [yleinen hyvä] sitä vaatii, niin olkoon menneeksi!
— Hyvä on. Jätän käytettäväksesi viisi miestä, mutta jos hän yrittää paeta, niin iske kuula hänen kalloonsa.
— Kyllä hän käy käsissäni pehmeäksi kuin vaha, ole huoletta!… Mutta kylläpäs tuo tulipalon loimu kasvaa kovasti. Mihin jään Kowalskin kanssa!
— Mihin vain haluat… Nyt ei minulla ole enää aikaa! — sanoi Michal
Wolodyjowski.