Kaikki katseet olivat suunnatut sinnepäin, mistä soittoa kuului. Turhaan ei sinne katsottukaan, sillä kotvan kuluttua nousi taivaanrannalle punertava valo, joka kasvoi hetki hetkeltä.
— Palo! — kuiskattiin riveissä. Wolodyjowski kumartui Skrzetuskin puoleen ja sanoi:
— Ruotsalaisia!
— Nyt näytämme! — vastasi Jan.
— Minua kummastuttaa, miksi polttavat.
— Kaiketi ovat kyläläiset tehneet vastarintaa, kun he ovat hyökänneet kirkkoon.
— Kohta nähdään! — virkkoi Michal-herra hymähtäen tyytyväisesti.
Samassa karahdutti herra Zagloba hänen luokseen.
— Michal!
— Mitä?