— Mistä minun pitäisi olla kiitollinen?
— Siitä, että petturi ei saanut kyntää sinulla kuin härällä, vaikka oletkin siihen erittäin sopiva: typerä ja voimakas, ymmärrätkös? Hei-hei! Siellä otellaan yhä tulisemmin! Kuuletko? Ne ovat ruotsalaisia, jotka mörisevät kuin vasikat laitumella.
Zagloba kävi hiukan vakavammaksi; hän oli levoton. Mutta yht'äkkiä hän kysäisi katsoen Roch Kowalskia tuimasti silmiin:
— Kenen soisit voittavan?
— Meikäläisten, tietysti.
— Kas vain! Miks'ei ruotsalaisten?
— Siksi, että heitä minäkin mielelläni rökittäisin. Ken on meikäläinen, se on meikäläinen!
— Omatuntosi rupeaa jo heräämään… Mutta kuinka sinä saatoit omaa lihaa ja vertasi ruotsalaisten käsiin raastaa?
— Olin saanut käskyn.
— Mutta nyt sinulla ei ole sellaista käskyä?