— Ei olekaan…
— Sinun täytyy nyt tehdä mitä eversti Wolodyjowski käskee.
— Niin täytyykin.
— Ja hän käskee sinun ensi töiksesi luopua Radziwillista ja ruveta palvelemaan isänmaatasi.
— Hä? — pääsi Kowalskilta, jonka käsi rupesi korvallista raaputtamaan.
— Olet saanut käskyn! — jyrisi Zagloba.
— Tottelen! — tokaisi Roch.
— Hyvä on. Ensi tilaisuudessa täytyy sinun antaa ruotsalaisille selkään.
— Käsky on käsky, — sanoi Kowalski ja huokasi niin syvään kuin raskas kivi olisi pudonnut hänen rinnaltaan.
Zagloba oli myöskin tyytyväinen, sillä hänellä oli omat aikeensa herra Kowalskiin nähden. He alkoivat kuunnella taistelun menoa, ja he kuuntelivat siinä yhdessä istuen pitkän aikaa, ennenkuin kaikki hiljeni.