— Olkaa hyvä!
— Hyvin mielelläni juon kanssanne, herra miekankantaja! — vastasi
Kmicic jäykästi.
Herrat Dowgird ja Chudzynski alkoivat vaihtaa silmäyksiä, mutta eivät kuitenkaan ruvenneet ystävän talossa riitaa rakentamaan, etenkään kuuluisan sotasankarin kanssa.
Isäntä löi kämmeniään yhteen, käski tuoda neljännen lasin ja täytti sen.
— Iloitsen tulostanne, — sanoi hän nostaen lasinsa huulilleen.
— Olisin onnellinen, jos niin on asian laita.
— Vieras on aina tervetullut, — sanoi isäntä miettivästi.
Hetken kuluttua hän, pitäen itseään nähtävästi velvollisena ylläpitämään keskustelua, kysyi:
— Mitä Kiejdanyyn kuuluu? Miten hetmani voi?
— Eipä erikoisen hyvin, herra miekankantaja, — vastasi Kmicic. — Nykyisinä rauhattomina aikoina se on varsin luonnollista… Ruhtinaalla on paljon huolia ja harmia.