— Se riippuu teidän kysymyksestänne ja minun mielentilastani, — vastasi
Boguslaw katsellen yhä itseään peilistä.
Kmicicin silmät iskivät säkeniä, mutta hän jatkoi kuitenkin rauhallisesti:
— Kas tässä kysymykseni: hetmani sanoo, että kaikki hänen toimenpiteensä tarkoittavat valtakunnan parasta ja pelastusta, ja tämä on aina hänen kielellään. Pyydän teidän ylhäisyyttänne vastaamaan suoraan, onko tämä vain tekosyy, vai tarkoittaako hetmani todella maan parasta?…
Ruhtinas loi lyhyen, läpitunkevan silmäyksen Kmiciciin.
— Jos sanoisin, että se on vain tekosyy, niin auttaisitteko meitä vielä?
Kmicic kohautti halveksivasti olkapäitään.
— Kuten sanoin, minun menestykseni riippuu teidän menestyksestänne.
Miten tulee käymään, se on minusta yhdentekevää.
— Te tulette kohoamaan korkealle! Muistakaa, mitä olen sanonut. Mutta miks'ei Janusz Radziwill ole koskaan avomielisesti puhunut kanssanne?
— Ehkä siksi, että hän on umpimielinen… tai ehkä vain siksi, ettei ole tullut sitä tehneeksi.
— Te olette tarkkanäköinen, huomaan, sillä totta on, että hän on umpimielinen eikä suvaitse antaa muitten katsoa hänen kortteihinsa. Silloinkin, kun hän puhuu minun kanssani, saattaa hän unohtaa itsensä ja ruveta laveasti puhumaan isänmaanrakkaudestaan. Vasta kun minä nauran hänelle päin kasvoja, hän hillitsee itsensä.