— Siinä tapauksessa se jatkuu sieltä suoraan.
— Hyvä on! — virkkoi Kmicic.
Jonkin ajan kuluttua saattoi kuulla hänen mutisevan itsekseen:
— Niin niin, kunpa ne pojat nyt eläisivät! Vähän on sellaisia miehiä, jotka pystyvät suorittamaan sellaisia temppuja kuin tämä.
Sillävälin he olivat sivuuttaneet torin ja tulleet staarostan asunnolle vievälle tielle.
— Seis! — komensi Kmicic yht'äkkiä. Sotilaat pysähtyivät ja kääntyivät häneen päin.
— Oletteko valmiit kuolemaan? — kysyi hän lyhyesti.
— Olemme! — vastasivat orszalaiset sotakarhut kuin yhdestä suusta.
— Me ajoimme suoraan Chowanskin kitaan, eikä hän kuitenkaan syönyt meitä… Muistatteko?
— Muistamme!