— Todellakin! — virkkoi Kokosinski varjostaen kädellä silmiään.
— Todellakin! — toisti Uhlik. — Niin pimeä täällä on, etten sitä ennemmin huomannut.
— Mitähän heillä on tekeillä?
— Ehkä ovat tulleet tanssimaan.
— Antakaahan olla, minä kysyn! — sanoi Kokosinski. Ja koroittaen äänensä hän huusi:
— Suloiset tyttäret, mitä te siellä takan ääressä teette?
— Jalkoja lämmitämme! — vastasivat hennot äänet.
Kavaljeerit nousivat ja lähestyivät uunia. Pitkällä penkillä istui kymmenkunta naista, nuorta ja vanhaa, pitäen paljaita jalkojaan tukilla tulen ääressä.
— Vai niin, armolliset naiset lämmittävät jalkojaan? — kysyi Kokosinski.
— Niin, niitä paleltaa.