— Vaikka asemani ja syntyperäni eivät asettaisikaan esteitä, niin enpä haluaisi joutua otteluun teidän ylhäisyytenne kanssa, ja ihmettelen vain, että vielä on uskalikkoja, jotka semmoiseen antautuvat.
— Mikäpä siinä, herra Ganchoff, — sanoi ruhtinas. — On tuimannäköisiä miehiä, joiden pelkkä ulkomuoto peloittaa muita, mutta sitä ei Jumala ole minulle suonut… Minun ulkomuotoani ei pelästy neitokaan.
— Niinkuin hyttynen ei pelkää tulisoihtua, — sanoi rouva Korf, — ennenkuin palaa siinä.
Boguslaw rupesi nauramaan, mutta rouva Korf jatkoi kiemaillen:
— Herroja sotilaita huvittavat enimmän kertomukset kaksintaisteluista, mutta meistä naisista olisi hauska kuulla jotakin teidän ylhäisyytenne rakkausseikkailuista. Huhuja niistä on kulkenut tänne asti.
— Vääriä huhuja, teidän armonne… Matkan varrella ovat ne saaneet lisiä… Kerran minut tosin tahdottiin naittaa… Hänen majesteettinsa Ranskan kuningatar oli niin suopea…
— Prinsessa de Rohanin kanssa, — keskeytti Janusz.
— Toisenkin, nimittäin prinsessa de la Forsen kanssa, — vastasi Boguslaw. — Mutta kun ei edes kuningaskaan voi pakottaa sydäntä syttymään lempeen, ja varoja taas, Jumalan kiitos, meidän ei ole tarvis hakea Ranskasta, niin ei niistä jauhoista leipää syntynyt… Ne olivat rakastettavia neitoja, se on totta, ja ihmeen kauniita, mutta meillä on vielä kauniimpia… Ei tarvitse mennä tätä huonetta etemmäksi löytääkseen semmoisen.
Hän loi pitkän silmäyksen Oleńkaan, mutta tämä ei ollut kuulevinaan, vaan alkoi puhella miekankantajan kanssa. Rouva Korf otti taas puheenvuoron:
— Kaunottaria täällä kyllä on, mutta ei ole teidän ylhäisyytenne vertaisia sukuperän ja rikkauden puolesta.