— Sallikaa, teidän armonne, minun olla toista mieltä, — sanoi Boguslaw vilkkaasti. — Ensiksikään en pane kysymykseenkään, että puolalainen aatelisnainen ei olisi Rohanien ja Forsein veroinen, toiseksi ei olisi ensikerta, jos Radziwill naisi pikkuaateliin kuuluvan, — siitähän on aikakirjoissa useita esimerkkejä. Vakuutan, että se aatelisneito, joka saa Radziwillin omakseen, menee Ranskan hovissakin edelle sikäläisistä prinsessoista.
— Rakastettava herra! — kuiskasi miekankantaja Oleńkalle.
— Tätä mieltä olen aina ollut, — jatkoa Boguslaw, — vaikka usein Puolan aateli on minua hävettänyt, kun olen verrannut sitä ulkomaalaiseen, sillä ei muissa maissa olisi voinut tapahtua sellaista kuin täällä, että kaikki olisivat hylänneet kuninkaansa, vieläpä uhanneet hänen henkeään. Ranskalainen aatelismies voi tehdä minkä muun rikoksen tahansa, mutta kuningastaan hän ei petä.
Läsnäolijat alkoivat ihmeissään katsoa toisiaan ja ruhtinasta, ruhtinas Janusz rypisti kulmiaan ja Oleńka loi ihaillen ja kiitollisena siniset silmänsä Boguslawiin.
— Suokaa anteeksi, teidän ylhäisyytenne, — sanoi Boguslaw kääntyen Janusz-ruhtinaan puoleen, — tiedän, että te ette voinut menetellä toisin, sillä koko Liettua olisi joutunut onnettomuuteen, jos olisitte seurannut minun neuvoani. Mutta vaikka kunnioitan teitä iältänne vanhempana ja rakastan kuin veljeä, niin en lakkaa olemasta kanssanne eri mieltä Jan Kasimirista. Olemme uskottujen piirissä ja minä puhun niinkuin ajattelen: hän on verraton hallitsija, hyvä, lempeä ja hurskas, ja minulle hän on kaksin verroin kallis. Minähän ensimmäisenä puolalaisista häntä seurasin, kun hän pääsi ranskalaisten vankeudesta. Tosin olin silloin vain lapsi, mutta siitä huolimatta en häntä koskaan unhota, ja antaisin mielelläni vereni suojellakseni häntä edes niiltä, jotka uhkaavat hänen pyhää persoonaansa.
Vaikka Janusz jo ymmärsi Boguslawin pelin, niin se hänestä kuitenkin, oli liian rohkeata ja uskallettua noin vähäisen päämäärän saavuttamiseksi. Salaamatta tyytymättömyyttään hän sanoi:
— Herran tähden, mistä murhayrityksistä entistä kuningastamme vastaan teidän ylhäisyytenne puhuu? Kuka niitä toimeen panee? Mistä sellainen hirviö löytyy Puolan kansaa keskuudesta?… Semmoista ei, vakuutan sen, ole koko valtiomme olemassaolon aikana tapahtunut.
Boguslaw painoi päänsä alas.
— Siitä ei ole kuukauttakaan, — sanoi hän surumielinen vivahdus äänessään, — kun matkustin Podlasiesta vaaliruhtinaan Preussiin, Taurogiin. Tällöin tuli luokseni muuan aatelismies, hyvästä perheestä. Hän nähtävästi tuntematta todellista kiintymystäni armolliseen kuninkaaseemme ja luullen että minä kuten muutkin olin kuninkaan vihollinen lupasi minulle suurta palkintoa vastaan mennä Sleesiaan, ryöstää haltuunsa Jan Kasimirin ja antaa elävänä tahi kuolleena ruotsalaisten käsiin.
Kaikki istuivat mykkinä kauhistuksesta.