— Kuuletteko? — kysyi staarosta kohottaen vasemman käden peukalon ikäänkuin valmiina laskemaan sormillaan.
— »Eerikki, Kustaanpoika, ahne susi», — luki neito edelleen, — »vetää päälleen kaikkien ihmisten ja veljensä Juhanan vihan. Hän kukistaa veljensä sodalla ja pitää häntä ynnä hänen vaimonsa kanssa vankeudessa neljä vuotta. Viimein Juhanan onnistuu päästä vankeudesta, ja voittaen Eerikin sodassa hän syöksee hänet valtaistuimelta ja panee ikuiseen vankeuteen…»
— Huomatkaa, — sanoi staarosta, — tämä on jo toinen!
Tyttö jatkoi lukemista:
— »Juhana, Eerikin veli, mahtava kotka, voittaa Eerikin, tanskalaiset ja venäläiset. Hänen poikansa Zygmunt (Sigismund) valitaan Puolan valtaistuimelle, ja hänen veressään asuu hyve. Kunnia hänen jälkeläisilleen!»
— Ymmärrättekö? — kysyi staarosta.
— Jumala lisätköön ikää Jan Kasimirille! — vastasi Kmicic.
— »Kaarle, Södermanlandin herttua, pässi, joka samoin kuin pässit johtavat lammaslaumaa johtaa ruotsalaiset väärälle tielle…»
— Se on jo neljäs, — keskeytti staarosta.
— »Viides on Kustaa Aadolf»,-luki neito, — »uhrilammas, mutta ei tahraton, jonka veri on syynä kärsimyksiin ja onnettomuuteen».