— Herra Szczebrzycki? — kysyi staarosta.
— Aivan niin! — vastasi tulokas. — Kuulin rosvojen hyökänneen kimppuunne ja riensin väkeni kera avuksenne.
— Jumalan tahdotta ei hiuskarvaakaan putoa ihmisen päästä, — vastasi ukko. — Tämä ritari pelasti minut pulasta… Entä mistä te tulette?
— Sochaczewista.
— Kuuluuko jotakin uutta?
— Jokainen uutinen on uusi paha sanoma, herra staarosta. Uusi onnettomuus…
— Mitä on tapahtunut?
— Krakovan, Sandomirin, Ruskin, Lublinin, Belzkin, Volynian ja Kievin vojevodakunnat ovat antautuneet Kaarle Kustaalle. Edustajat ja Kaarle ovat jo allekirjoittaneet sopimuksen.
Ukko alkoi puistella päätään ja kääntyi Kmicicin puoleen.
— Katsokaa nyt! — sanoi hän. — Ja te vielä toivotte, että löytyy semmoinen, joka ei säästä henkeään totuuden tähden!