Alettiin menettää luottamus myös marsalkka Lubomirskiin. Ihmiset, jotka hyvin tunsivat hänet, vakuuttivat, että hänessä oli enemmän kunnianhimoa kuin isänmaanrakkautta ja että hän tähän asti oli pysynyt uskollisena kuninkaalle vain sen vuoksi, että kaikkien katseet olivat kääntyneet häneen ja hänelle oli uskoteltu, että hän piti käsissään isänmaan kohtaloita. Ruotsalaisten menestys sai hänet horjumaan ja yhä selvemmin osoittamaan onnettomalle Jan Kasimirille, että tämän pelastus tahi lopullinen tuho riippui hänestä.
Maanpakolainen kuningas oli Glogowassa mukanaan kourallinen uskollisia, joista kuitenkin silloin tällöin joku hänet hylkäsi ja siirtyi ruotsalaisten puolelle. Kaarle Kustaa otti tämmöiset tulijat vastaan avoimin sylin ja suosionosoituksin.
Suuret määrät vojevodia, linnoitusten päälliköitä ja virkamiehiä, lukuisat joukot asestettua aatelia, kokonaisia osastoja verratonta puolalaista ratsuväkeä oli Kaarle Kustaan leirissä katsoen palvelushaluisina uuden hallitsijansa silmiin ja valmiina tottelemaan hänen viittaustaan.
Samaan aikaan oli idässä sota täydessä käynnissä. Peloittava
Chmielnicki piiritti uudelleen Lembergiä.
Liettua oli ruotsalaisten ja Chowańskin käsissä. Radziwill oli ryhtynyt sotaan Podlasiessa. Vaaliruhtinas viivytteli ja oli joka hetki valmis antamaan viimeisen iskun kuolevalle valtakunnalle.
Kaikista maista saapui Ruotsin kuninkaan luo lähettiläitä onnittelemaan häntä voiton johdosta.
Talvi oli tulossa, lehdet putoilivat puista, varikset ja naakat tulivat suurissa parvissa metsistä kyliin ja kaupunkeihin.
Andrzejn viimeinen yöpymispaikka ennen Częstochowoon tuloa oli Kruszynassa, mutta juuri kun hän oli asettunut levolle, tuli sinne uusia vieraita. Ensin saapui ruotsalainen sotilasjoukko, jota johtamassa oli muutamia upseereita ja joku huomattava kapteeni. Tämä oli keski-ikäinen, jokseenkin komean näköinen, kookas, hartiakas ja voimakas mies. Vaikka hänellä oli vierasmaalaisen puku ja hän oli muukalaisen näköinenkin, niin hän kuitenkin majataloon sisälle astuttuaan puhutteli Andrzejta puhtaalla puolankielellä tiedustaen kuka hän on ja minne menossa.
Andrzej kertoi olevansa aatelismies Sochaczewskista. Kuultuaan Andrzejn olevan matkalla Ruotsin kuninkaan luo valittamaan, että hänelle ei ole maksettu hevosista tulevaa rahaa, sanoi upseeri:
— Suuren alttarin ääressä on parasta rukoilla, ja viisaimmin teette, jo§ menette itse kuninkaan puheille, sillä vaikka hänellä onkin tuhansia asioita päässä, niin hän ei jätä ketään huomiotta, ja teille aatelisille hän on sangen suopea.