Munkin laulua säestivät urut, joiden sävelet olivat lempeitä ja suloisia kuin enkelien harpun äänet. Väliin ne olivat kuin veden lirinää lähteestä, väliin putoilivat hiljaa ja tiheään kuin kevätsade.
Mutta äkkiä alkoivat rämistä torvet ja rummut — ja kaikki sydämet vavahtivat.
Verho jumalankuvan edestä avautui, ja jalokivien kimmellys lähetti valovirran alas rukoilijoitten päiden päälle.
Nyyhkytyksiä, itkua ja huudahduksia kuului yli kappelin.
— »Salve Regina», — huusivat aatelismiehet, — »monstra Te esse matrem». Talonpojat taas huusivat: »Pyhä Neitsyt! Jumalan äiti! Taivaan kuningatar! Pelasta, auta, lohduta, armahda meitä!»
Ja kauan kaikuivat nämä huudot sekä naisten nyyhkytykset, onnettomien valitukset, sairaitten ja raajarikkojen pyynnöt, että ihme tapahtuisi.
Kmicic oli melkein tajuton. Hän tunsi vain edessään äärettömyyden, jota hän ei voinut ymmärtää eikä saavuttaa, mutta jonka edestä kaikki muu hävisi. Mitä olivat epäilyt tämän varmuuden rinnalla, joka oli suurempi kuin että se saattoi mahtua hänen olemukseensa, mitä olivat onnettomuudet tämän lohdutuksen rinnalla, mitä oli ruotsalainen sotavoima tämän turvan rinnalla, mitä inhimillinen pahuus tämmöisen suojelijan rinnalla?
Hän lakkasi ajattelemasta, ja kaikki muuttui hänessä vain tunteeksi. Hän unhotti kaiken, lakkasi tietämästä kuka hän oli ja missä hän oli… Hänestä tuntui, että hän oli kuollut, että hänen sielunsa lensi urkujen sävelten kantamana, sekaantui suitsutuksen savuun. Kätensä, jotka olivat tottuneet käyttämään miekkaa ja vuodattamaan verta, hän kohotti ylöspäin innostuksen vallassa.
Sillä välin oli messu loppunut. Andrzej ei tietänyt itsekään, miten hän jälleen oli joutunut kirkon päälaivaan. Pappi saarnatuolissa puhui, mutta Kmicic ei pitkään aikaan siitä mitään kuullut eikä mitään ymmärtänyt aivan niinkuin unesta herännyt ihminen ei heti huomaa, missä uni loppuu ja todellisuus alkaa.
Ensimmäiset sanat, jotka hän tajusi, kuuluivat: »Täällä sydämet muuttuvat ja sielut puhdistuvat, eikä ruotsalainen voi tätä voimaa voittaa, eivät myös voi pimeässä vaeltavat sammuttaa totuuden valoa!»