— Miksi me emme, kunnioitettava isä, uskoisi itse Jumalan soaisseen vihollisemme? Ajatelkaamme vain heidän kopeuttaan, heidän maallisen omaisuuden tavoitteluaan, heidän kiskomisiaan ja veroja, joita he kiristävät hengelliseen säätyyn kuuluviltakin, niin ymmärrämme helposti, että he haikailematta voivat ryöstää temppelinkin.
Priori Kordecki ei vastannut suorastaan Kmicicille, vaan jatkoi kääntyen koko seuran puoleen:
— Tämä ritari kertoo nähneensä lähettiläs Lisolan matkalla Ruotsin kuninkaan luo. Kuinka se on mahdollista, kun minulla on Krakovan paulinilaisveljiltä saatu varma tieto, että kuningas ei ole enää Krakovassa eikä koko Vähässä-Puolassakaan, vaan on lähtenyt heti Krakovan antauduttua Varsovaan?
Kmicic ei osannut tähän mitään sanoa.
— Mutta minä otaksun, — jatkoi priori, — että Ruotsin kuningas ei halunnut tavata keisarin lähettilästä, vaan tahallaan vältti häntä. Carolus mielellään tekee niin, että hän äkkiarvaamatta tulee ja lähtee. Hän on muuten vihoissaan keisarin välitysyrityksestä, ja olen taipuvainen uskomaan, että hän on lähtenyt pois muka tietämättä lähettilään tulosta. Sekään ei minua vielä ihmetytä, että niin huomattava henkilö kuin kreivi Wrzeszczowicz on lähetetty saattojoukon kanssa lähettilästä vastaan, sillä saattoi olla valtioviisasta sillä tavoin sokeroida karvas pala. Mutta kuinka on ymmärrettävä, että kreivi Wrzeszczowicz heti uskoi aikeensa paroni Lisolalle, joka on katolilainen sekä meille ja koko valtakunnallemme ja maanpakolaiselle kuninkaallemme myötätuntoinen?
— Mahdotonta! — sanoi isä Nieszkowski.
— Ei se mene minunkaan päähäni, — sanoi Zamoyski.
— Wreszczowicz on itse katolilainen ja meidän hyväntekijämme, — lausui eräs toinen isä.
— Ja tämä ritari sanoo kuulleensa sen omin korvin? — kysyi Piotr
Czarniecki tylysti.
— Ottakaa huomioon sekin, — lisäsi priori, — että minulla on turvakirja Kaarle Kustaalta. Siinä vakuutetaan, että luostari ja kirkko ovat ainaiseksi vapautetut majoituksesta ja veroista.