— Vaikka en usko hyökkäyksen tapahtuvan, niin ei minulla ole mitään varovaisuutta vastaan, — sanoi Piotr Czarniecki.
— Ja minä lähetän lähettejä Wrzeszczowiczin luo, — sanoi Kordecki, — kysymään, eikö kuninkaan turvakirja enää mitään merkitse.
Kmicic huokasi helpotuksesta.
— Jumalan kiitos! Jumalan kiitos! — huudahti hän.
— Herra ritari! — sanoi hänelle Kordecki. — Jumala palkitkoon teitä hyvän tarkoituksenne vuoksi … Jos olette syystä meitä varoittanut, niin olette ainaiseksi ansioitunut Pyhän Neitsyen ja isänmaan edessä. Mutta älkää ihmetelkö, että otimme epäluuloisesti vastaan ilmoituksenne. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kuin meitä on peloitettu. Jotkut ovat tehneet sen nurjamielisyydestä uskoa kohtaan järkyttääkseen luottamusta Pyhään Neitsyeen. Toiset ovat tehneet sen voitonhimosta jotakin ansaitakseen. Vielä on niitäkin, jotka ovat tehneet sen voidakseen kertoa uutisia ja herättääkseen huomiota. Kenties joukossa on semmoisiakin, jotka on petetty, niinkuin luulemme teille tapahtuneen. Saatana on perin kiivas tätä pyhäkköä vastaan ja tekee kaiken voitavansa häiritäkseen täällä jumalanpalvelusta ja uskovaisten osanottoa siihen, sillä ei mikään saata helvetin sotajoukkoja semmoiseen raivoon kuin palveleminen häntä, joka on rikki polkenut käärmeen pään… Mutta nyt on vesperin aika. Rukoilkaamme Pyhältä Neitsyeltä armoa, antautukaamme hänen suojaansa ja menköön kukin nukkumaan turvallisena, sillä missä on turvallisuutta ja rauhaa, jos ei hänen siipiensä alla?
Kaikki erkanivat.
Kun iltajumalanpalvelus oli pidetty, ripitti isä Kordecki itse Andrzejn. Sitä kesti kauan. Sen jälkeen oli Andrzej puoliyöhön asti polvillaan kappelin lukittujen ovien edessä.
Sydänyöllä hän palasi koppiinsa, herätti Sorokan ja käski tämän piiskaamaan häntä siihen asti, kunnes selkä ja hartiat alkoivat vuotaa verta.
KAHDESTOISTA LUKU.
Aikaisin seuraavana aamuna vallitsi luostarissa outo ja tavaton liike. Portit olivat tosin avoinna ja hurskailla oli vapaa pääsy sisälle, jumalanpalvelus toimitettiin kuten tavallisesti, mutta sen päätyttyä käskettiin kaikkia sivullisia poistumaan luostarin alueelta. Itse priori Kordecki kulki Zamoyskin ja Czarnieckin kanssa huolellisesti tarkastamassa muureja sekä sisä- että ulkopuolelta. Siellä täällä määrättiin tehtäväksi korjauksia. Kaupungin sepiltä tilattiin keihäitä, palokoukkuja, pitkävartisia taistelukirveitä ja nuijia. Koska tiedettiin tämmöisiä aseita ennestään olevan luostarissa melkoisen määrän, niin alettiin kaupungilla puhua, että oli odotettavissa hyökkäys luostaria vastaan. Huhua vahvistivat yhä uudet toimenpiteet.