— Mitä tarkoitatte tuolla »vaikkapa»?
— Tarkoitan, että katsotte minuun karsaasti ja varmaankin teette oloni vaikeaksi.
— Hm! Saattaa olla! On kaunista teidän puoleltanne tyytyä olemaan halpa sotamies, sillä näkyy, että teillä on kova luonto eikä juuri taipumusta nöyryyteen. Tappeletteko mielellänne?
— Sen näytän, kun ruotsalaiset tulevat, kuten jo sanoin.
— Entä jos ruotsalaiset eivät tule?
— Silloin… niin, tiedättekö mitä? Menkäämme etsimään heitä! — sanoi
Kmicic.
— Tuo miellyttää minua! — huudahti Czarniecki.
— Voisi koota verraten suuren joukon… Sleesia ei ole kaukana täältä, ja pian olisi miehiä kertynyt…
— Ja se olisi samalla hyvänä esimerkkinä muille! — sanoi Kmicic innostuen. — Minullakin on muutamia miehiä… Kunpa näkisitte heidät oikein työssä!
— Hm! Niin…, — sanoi Czarniecki. — Jumaliste! Antakaa kätenne!