— Antakaa tekin! — sanoi Kmicic.
Ja enempää arvelematta he syleilivät toisiaan.
Samassa kulki isä Kordecki ohi ja nähtyään, mitä oli tapahtunut, siunasi heitä. He kertoivat hänelle heti, mistä olivat sopineet. Pappi vain hymähti rauhallisesti ja jatkoi matkaansa lausuen aivan kuin itsekseen:
— Sairas alkaa tervehtyä.
Illalla valmistelutyöt päättyivät, ja linnoitus oli puolustuskunnossa. Ei puuttunut mitään: ei elintarpeita, ei ruutia eikä kuulia. Vain muurit olisivat saaneet olla lujemmat ja varusväki lukuisampi.
Częstochowo tahi paremminkin Jasna Góra oli valtakunnan pienimpiä ja heikoimpia linnoituksia, vaikka sen asema oli oivallinen. Puolustusväkeä olisi kyllä saanut miten paljon tahansa, mutta munkit ottivat tahallaan pienimmän mahdollisen määrän säästääkseen ruokavaroja.
Senvuoksi oli niitäkin, varsinkin saksalaisten tykkimiesten joukossa, jotka olivat vakuutettuja siitä, että Częstochowo ei kestä hyökkäystä.
Ah, he luulivat ymmärtämättömyydessään, että muurit olivat ainoa turva, eivätkä tietäneet, mitä ovat uskon innoittamat sydämet! Isä Kordecki peläten heidän levittävän mielen masennusta toisten joukkoon erotti heidät kaikki toimistaan, yhtä lukuunottamatta, jota pidettiin mestarina ammatissaan.
Samana päivänä tuli Kmicicin luo ukko Kiemlicz poikineen pyytämään, että saisivat eron palveluksestaan.
Andrzejn valtasi vihastus.