— Koirat! — sanoi hän. — Vapaaehtoisesti kieltäydytte semmoisesta onnesta ettekä tahdo puolustaa Pyhää Neitsyttä! Hyvä, olkoon niin! Maksun hevosista olette saaneet, ottakaa loput saatavastanne!

Hän otti kukkaron ja paiskasi sen maahan.

— Tässä on palkkanne! Tahdotte vaania saalista muurin tuolla puolen! Olette mieluummin rosvoja kuin Neitsyt Marian puolustajia! Pois silmistäni! Te ette ole ansiolliset täällä olemaan ja kuolemaan semmoisen kuoleman kuin meitä täällä odottaa. Pois, pois!

— Emme ansiolliset, — sanoi ukko levittäen kätensä ja painaen alas päänsä, — silmillämme näkemään Jasna Góran pyhäkköä! Taivaan valtiatar! Syntisten turvapaikka! Kelvottomat, kelvottomat!

Hän kumarsi syvään, niin syvään, että oli kaksinkerroin, ja sieppasi lattialta kukkaron.

— Mutta muurin tuolla puolenkin, — hän sanoi, — jatkamme palvelustamme… Teidän armonne!… Jos jotakin erikoista sattuu, niin heti ilmoitamme kaikesta… Teemme kaiken, mitä pitää… Teidän armollanne on muurien ulkopuolella uskollisia palvelijoita…

— Pois! — toisti Andrzej.

He poistuivat kumarrellen. Pelko painoi heidän mieltään, ja he olivat onnellisia, että asia päättyi sillä tavoin. Illalla heitä ei enää ollut linnoituksessa.

Tuli pimeä ja sateinen yö. Oli marraskuun kahdeksas päivä. Aikainen talvi oli tulossa, ja sadevirtojen mukana tuli ensimmäisen kerran lumiräntää. Hiljaisuuden keskeyttivät vain muurilla olevien vartijain huudot, ja pimeässä vilahteli siellä täällä priori Kordeckin valkoinen puku. Ei Kmicickään nukkunut. Hän oli muureilla Czarnieckin kanssa, ja he keskustelivat sotaseikkailuistaan. Czarniecki ei voinut olla jonkin verran kehuskelematta ja puhui:

— Tehtiin mitä voitiin. Jokaisen surmaamani ruotsalaisen muistoksi laitoin solmun miekankantimeen. Minulla on nyt kuusi solmua, mutta Jumalan avulla niitä tulee lisää. Siksi on sapelini niin korkealla. Pian en voi käyttää koko kanninta, mutta en avaa solmuja, vaan annan panna jokaiseen turkoosin ja sodan loputtua ripustan sapelini jonkin pyhimyskuvan luo — siinä on minulla votum. Entä onko teillä monta ruotsalaista omallatunnolla?