— Ei yhtään! — vastasi Kmicic häpeissään.
— Sen sijaan olette varmaan aika joukon venäläisiä peitonnut?
— Onhan niitä.
— Ruotsalaiset ovat pahempia, sillä useimmat heistä ovat loitsijoita. Suomalaisilta ovat he oppineet käyttämään noitakeinoja, ja jokaisella on kaksi tahi kolme pirua palveluksessaan, onpa sellaisiakin, joilla niitä on seitsemän. Nämä suojelevat heitä kahakoissa… Mutta jos he tulevat tänne, niin pirut eivät voi heitä auttaa, sillä semmoisella alalla, mihin näkyy kirkon torni, ovat pirut voimattomia. Oletteko kuullut siitä?
Kmicic ei vastannut, kallisti päätään ja kuunteli tarkasti.
— Ne tulevat! — sanoi hän äkkiä.
— Kutka? Mitä te puhutte?
— Kuulen kavioitten kapsetta.
— Tuuli vain panee sadepisarat rapisemaan.
— Kristuksen nimessä, se ei ole tuuli, se on hevosten kavioitten kopinaa! Minulla on erikoisen tarkka kuulo… Se on suuri ratsujoukko, ja se on jo lähellä, vaikka tuuli estää kuulemasta. Aseihin! Aseihin!