— Tule mukanani! — sanoi Andrzej. Hän meni majaan. Soroka seurasi häntä.
— Kuule, — sanoi Kmicic istuutuen vuoteen reunalle, — ruhtinas siis ampui minua?
— Niin.
— Miten hänelle kävi?
— Hän pääsi tiehensä Syntyi hetken äänettömyys.
— Se on huono juttu! — sanoi Kmicic. — Hyvin huono! Parempi olisi ollut surmata hänet siihen paikkaan kuin päästää hengissä.
— Niin aioimmekin, mutta…
— Mutta mitä?
Soroka kertoi lyhyesti, miten asia oli. Kmicic kuunteli hämmästyttävän tyynesti, vain hänen silmänsä alkoivat palaa. Viimein hän sanoi:
— Nyt hän sai yliotteen, mutta me tapaamme vielä. Miksi poikkesit maantieltä?