— Herra kreivi odottaa Pyhän Barbaran luona vastausta.
Priori Kordecki kutsui heti munkit ja aatelin neuvottelukokoukseen.
Mennessään sanoi Czarniecki Kmicicille:
— Tulkaa tekin!
— Tulen vain uteliaisuudesta, — sanoi Andrzej, — sillä tämä ei kuulu minuun. Muulla kuin suullani aion nyt palvella Pyhää Neitsyttä!
Kun kaikki olivat kokoontuneet neuvottelusaliin, avasi priori Kordecki kirjeen ja luki:
»Teille on tunnettua, kunnioitetut isät, millä kunnioituksella ja rakkaudella aina olen kohdellut tätä pyhää paikkaa ja veljeskuntaanne samoinkuin sekin, miten alati olen teitä suojellut ja tehnyt teille hyvää. Olkaa senvuoksi vakuutetut, että ystävyyteni teitä kohtaan on nytkin yhä sama kuin ennenkin. En tule tänään luoksenne vihollisena, vaan ystävänä. Jättäkää pelkäämättä luostarinne minun suojelukseeni, kuten nykyiset olosuhteet vaativat. Tällä tavoin saavutatte rauhan ja turvallisuuden, jota haluatte. Minä lupaan teille juhlallisesti, että pyhäköt jäävät loukkaamattomiksi, varanne koskemattomiksi ja minä itse suoritan kaikki kulut. Harkitkaa siis tarkoin, mitä voitatte luovuttamalla luostarin minulle. Muistakaa myös, että suurempi onnettomuus voi teitä kohdata ankaran kenraali Müllerin puolelta, jonka toimenpiteet tulevat olemaan sitäkin rasittavammat, kun hän on harhaoppinen ja oikean uskon vihollinen. Kun hän tulee, täytyy teidän alistua välttämättömyyteen ja täyttää hänen tahtonsa. Turhaan te silloin, tuntien tuskaa sielussanne ja ruumiissanne, kadutte sitä, että ette ole ottaneet varteen ystävällistä neuvoani.»
Wrzeszczowiczin entiset hyvät työt muistuivat elävästi munkkien mieleen. Heidän joukossaan oli niitä, jotka luottivat hänen vakuutuksiinsa ja pitivät hänen kehoitustaan haluna torjua vaaroja ja onnettomuuksia.
Mutta ei kukaan käyttänyt puheenvuoroa, vaan kaikki odottivat, että isä Kordecki puhuisi. Tämä oli vaiti vähän aikaa, ja vain hänen huulensa liikkuivat hänen hiljaa rukoillessaan. Sitten hän sanoi:
— Tuleeko todellinen ystävä yöllä ja peloittaa tuolla tavoin torventoitotuksin nukkuvat Jumalan, palvelijat? Tulisiko hän noiden tuhansien asestettujen miesten etunenässä, jotka seisovat nyt muuriemme luona? Miksi hän ei tullut viiden tahi kymmenen miehen kanssa, koska hän hyväntekijänä saattoi odottaa iloista vastaanottoa? Mitä merkitsee tuo vahva sotavoima, jollei uhkausta sen varalta, että emme luovuttaisi luostaria?… Rakkaat veljet, muistakaa myöskin, että tämä vihollinen ei ole koskaan pitänyt sanaansa eikä valaansa. Meillä on suojeluskirje kuninkaalta, joka on meille vapaaehtoisesti lähetetty ja jossa nimenomaan luvataan, että luostari on vapaa majoituksesta, — ja nyt on hänen väkensä muuriemme edustalla kuuluttamassa vaskitorvin hänen petollisuuttansa. Rakkaat veljet! Ylentäköön kukin sydämensä Jumalan puoleen, jotta Pyhä Henki häntä valaisisi, ja puhukoon sitten kukin, mitä omatunto ja huolenpito tästä pyhäköstä hänelle neuvoo.