Ja Andrzej päätti kirjoittaa heti piirityksen päätyttyä hänelle kirjeen Kiejdanyyn ja lähettää Sorokan viemään sitä. »Nyt», - hän ajatteli, — »en lähetä hänelle paljaita sanoja ja lupauksia, vaan nyt on minulla jo tekojakin, jotka yhtään kehumatta mutta tarkalleen kerron kirjeessä. Tietäköön hän, että hän on ne saanut aikaan, ja lohduttakoon se häntä!»
Ja niin häntä viehätti tämä ajatus ja niin hän siihen syventyi, että ei huomannutkaan, kuinka tytöt poistuessaan puhelivat toisilleen:
— Ihana ritari hän on, mutta auttamattoman jörö mies, eikä hän näy muusta välittävän kuin sodasta.
VIIDESTOISTA LUKU.
Upseeriensa toivomuksia noudattaen Müller ryhtyi uudestaan neuvotteluihin. Luostariin saapui vihollisleiristä tunnettu ja yhteiskunnallisen asemansa puolesta huomattu puolalainen aatelismies. Munkit ottivat hänet ystävällisesti vastaan arvellen, että hän vain pakosta ehdottaa antautumista, mutta itse asiassa antaa heille uutta intoa vahvistamalla todeksi luostariinkin jo saapuneen tiedon, että Suur-Puola on kapinassa, ruotsalaisten käskettävinä olevat sotajoukot haluttomia sotaan, Jan Kasimir saamassa voimakasta apua.
Mutta miten veljet erehtyivätkään! Tuo henkilö toikin aivan päinvastaisia uutisia, sellaisia, jotka olivat omiaan jäähdyttämään suurimmankin innostuksen, murtamaan lujimmankin vastarinnan, viemään kiihkeimmänkin uskon.
Kun hän oli lopettanut pitkän puheensa, olivat sekä aateliset että munkit vaiti. Epäröinti valtasi heidät kaikki, ja sydämet tunsivat ahdistusta, joka lähenteli epätoivoa.
— Odotan vastaustanne! — sanoi ylhäissukuinen petturi ja painoi päänsä alas.
Priori Kordecki nousi seisomaan, ja äänellä, jossa ei ollut vähintäkään empimistä eikä horjumista, hän lausui profeetallisesti:
— Se, mitä te sanotte, nimittäin että Jan Kasimir on meidät jättänyt ja luopunut valtaistuimesta Kaarle Kustaan hyväksi — se on valhetta! Karkoitetun kuninkaamme sydämessä on syttynyt toivo, ja innokkaammin kuin koskaan ennen hän toimii isänmaan pelastamiseksi, valtaistuimensa takaisinsaamiseksi ja meidän auttamiseksi ahdistuksessamme.