— Sanon teille näin meidän kesken: halu suistaa ruotsalaisten ies on herännyt kansassa ja myös sotaväen keskuudessa, se on kyllä totta… Kaanista puhutaan myös… Mutta Müller ei peräydy! Parin päivän kuluttua saamme järeätä tykistöä… Ajamme nämä ketut ulos luolastaan, ja sittenhän saamme nähdä, mitä myöhemmin tapahtuu. Mutta tehän olette ymmärtäväinen mies!
— Tässä on portti! — sanoi Kmicic. — Tässä minun on lausuttava teille jäähyväiset. Tahi tahdotteko ehkä, että saatan teitä vielä rinnettä alas?
— Saattakaa, saattakaa!… Minulla on teille puhuttavaa muutama sana.
— Ja minulla teille.
He menivät ulos portista ja katosivat pimeyteen. Siellä Kuklinowski pysähtyi ja tarttuen taas Kmicicin hihaan sanoi:
— Minusta te näytätte ymmärtäväiseltä ja älykkäältä mieheltä, ja huomaan sitäpaitsi, että olette sotilas kiireestä kantapäähän… Mitä hittoja te olette munkkien palvelijana, kun voisitte toimia armeijassa? Meillä on paljon hauskempaa seuraa pikareitten, pelilautain ja tyttöjen parissa… Ymmärrättekö?
Ja hän nipisti Kmiciciä käsivarresta.
— Tuo talo palaa, — jatkoi hän osoittaen sormellaan luostaria, - ja hölmö on se, joka ei poistu palavasta talosta. Kenties pelkäätte saavanne petturin nimen?… Sylkäiskää niiden silmille, jotka teitä niin nimittävät! Siirtykää meidän puolellemme! Minä, Kuklinowski, sitä teille esitän… Jos haluatte, niin noudattakaa neuvoani, jos ette, niin olkaa noudattamatta… en minä siitä pahastu. Kenraali ottaa teidät hyvin vastaan, vakuutan sen. Minä puhun vain myötätuntoisuudesta teitä kohtaan, sillä te miellytätte minua. Siellä on hauskaa seuraa! Sehän onkin juuri sotilaan vapautta, että hän palvelee ketä tahtoo. Mitä te munkeista! Jos niiden luona teitä pidättävät jonkinmoiset hyveelliset pyrkimykset, niin antakaa niille palttua! Ottakaa huomioon, että meilläkin on palveluksessa hyveellistä väkeä. On paljon aatelisia, ylimyksiä, hetmaneja … Olisitteko te parempi kuin he? Kuka välittää enää meidän Kasimirista? Ainoastaan Sapieha, joka löylyttää Radziwillia. Kmicicin uteliaisuus heräsi.
— Sanoitteko, että Sapieha antaa Radziwillille selkään?
— Niin, hän on peitonnut häntä kelpo lailla siellä Podlasiessa ja piirittää nyt häntä Tykocinissa Emme me pistä sormiamme väliin!