Kuklinowski veti sapelinsa, mutta Kmicic tarttui rautakourallaan hänen kurkkuunsa, väänsi sapelin hänen kädestään, löi häntä korvalle, käänsi hänet toisin päin, antoi voimakkaan potkun ja huusi:
— Yksityishenkilölle, ei lähettiläälle! Kuklinowski vieri alas kuin kivi, Andrzej taas palasi rauhallisesti luostariin.
Kohtaus oli tapahtunut kallion kielekkeen takana, niin että sitä ei voitu nähdä luostarista. Mutta kun Kmicic tuli portille, oli häntä siinä odottamassa priori Kordecki, joka heti vei hänet syrjään ja kysyi:
— Mitä teit niin kauan Kuklinowskin kanssa?
— Meillä oli luottamuksellinen keskustelu, — vastasi Andrzej.
— Mitä hän sinulle sanoi?
— Sanoi, että tieto kaanin tulosta on tosi.
— Ylistetty olkoon Jumala, joka voi muuttaa pakanainkin sydämet ja tehdä vihamiehistä ystävät!
— Hän sanoi myös, että Suur-Puola kapinoi.
— Jumalan kiitos!