— Että puolalaiset joukot yhä haluttomammin toimivat yhdessä ruotsalaisten kanssa, että Podlasiessa Vitebskin vojevoda Sapieha on voittanut petturi Radziwillin ja että kaikki rehelliset asukkaat ovat hänen puolellaan. Koko Liettua kuuluu yhtyneen häneen paitsi Samogitia, jota pitää vallassaan Pontus de la Gardie.
— Jumalan kiitos! Ettekö puhuneet keskenänne muuta?
— Kyllä, Kuklinowski kehoitti minua siirtymään ruotsalaisten puolelle.
— Sitä epäilin, — sanoi priori Kordecki. — Hän on tunnoton mies… Mitä sinä hänelle vastasit?
— Hän sanoi minulle näin, kunnioitettu isä: »Heitän pois lähettiläsarvoni, joka muutenkin portin ulkopuolella on lopussa, ja puhun teille yksityishenkilönä.» Minä kysyin häneltä vielä varmuuden vuoksi, voinko vastata hänelle kuin yksityishenkilölle. »Kyllä!» — sanoi hän. Silloin…
— Mitä silloin?
— Silloin annoin hänelle korvapuustin niin että hän kieri alas.
— Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!
— Älkää olko vihainen, isä!… Tein hyvin diplomaattisesti, eikä hän siitä hiisku kenellekään sanaakaan, se on varma!
Priori oli vähän aikaa vaiti.