Czamiecki äyhkäisi ja veti syvään henkeä, sillä jännitys ja levottomuus saivat hänen sydämensä sykkimään tavallista kiivaammin, ja hänestä tuntui, kuin hän tukehtuisi.
Priori alkoi tehdä ristinmerkkejä.
Äkkiä ilmestyi heidän viereensä kolmas henkilö. Se oli Zamoyski.
— Mitä on tekeillä? — kysyi hän.
— Babinicz on lähtenyt räjähdyttämään rikki ison tykin.
— Kuinka? Mitä?
— Hän otti säkin ruutia, sytytyslangan, piikiven… ja meni.
Zamoyski tarttui molemmin käsin päähänsä.
— Jeesus Maria! Jeesus Maria! — sanoi hän. — Yksinkö?
— Yksin.