— Saa nähdä, onko asetettu vartijoita? — ajatteli hän.
Tuskin hän oli ennättänyt ajatella näin, kun hänen edessään kuului tahdikkaita askelia, ja muutamat äänet eri välimatkojen päässä kysyivät:
— Kuka siellä?
Andrzej pysähtyi ja seisoi liikkumatta. Kylmät väreet kulkivat pitkin hänen ruumistaan.
— Ystävä! — vastasivat toiset äänet.
— Tunnussana?
— Uppsala!
— Sotahuuto?
— Kruunu!
Kmicic huomasi nyt, että oli vahdin vaihto.