Hänen kasvonsa olivat kalpeat ja väsyneet, mutta katse oli uhmaileva ja ilme tyyni.
— Sinäkö olet räjähdyttänyt rikki kolubriinin? — kysyi Müller.
— Minä! — vastasi Kmicic.
— Miten sinä menettelit?
Kmicic kertoi sen lyhyesti salaamatta mitään. Upseerit katselivat toisiaan hämmästyneinä.
— Sankari! — kuiskasi Hessenin prinssi Sadowskille.
Mutta Sadowski kumartui Wrzeszczowiczin puoleen.
— Kreivi Weyhard, — kysyi hän, — luuletteko yhä, että me saamme valloitetuksi tuon linnoituksen, jossa on tuommoisia puolustajia?… Mitä arvelette? Antautuvatko he?
Mutta Kmicic sanoi:
— Linnoituksessa on monta muuta, jotka ovat valmiit tämmöisiin tekoihin. Ette tiedä päivää ettekä hetkeä!