— Herra Kuklinowskin ansioitten takia annan vangin hänelle, ja hän saa menetellä niinkuin haluaa.
Syntyi äänettömyys. Sitten Zbrozek kädet puuskassa kysyi hieman halveksivasti:
— Mitä herra Kuklinowski aikoo vangille tehdä?
Kuklinowski, joka tavallisesti oli hiukan kumarassa, ojentautui äkkiä suoraksi, hänen silmäteränsä pienenivät ja suu hymyili pahaa ennustavasti. Sapeliaan kalisuttaen hän sanoi:
— Ken ei hyväksy sitä, mitä minä teen vangille, hän tietää, mistä löytää minut!
— Kunniasananne, herra Kuklinowski! — sanoi Zbzozek.
— Kunniasanani! — vastasi Kuklinowski. Tämän sanottuaan hän meni
Kmicicin luo.
— Tule, ystäväiseni, tule, kuuluisa soturi, kanssani!.. Olet hieman väsähtänyt, tarvitset hoitelemista… Minä sinua vaalin…
— Roisto! — vastasi Kmicic.
— No, no, maltahan pikkuisen!… Tulehan nyt!