— Kenraali! — huusi hän. — Luostarista on tehty hyökkäys ulos! Ruutihautaa laittavat louhijat on hakattu maahan! Yksi ratsuväkiosasto on ajettu pakoon!
— Minä tulen hulluksi! — huusi Müller repien tekotukkaansa. — Ratsujen selkään!
Hurjaa vauhtia lähdettiin heti luostaria kohti, niin että lumi sinkoili kavioista. Sata Sadowskin ratsumiestä yhtyi joukkoon ollakseen Müllerin apuna. Tiellä he näkivät hajoitetun ratsuväkiosaston miehiä epäjärjestyksessä pakenemassa. Niin olivat jo tähän saakka verrattomat ruotsalaiset sotilaat menettäneet miehuutensa! Olipa patteritkin jätetty oman onnensa nojaan, vaikka niitä ei uhannut mikään vaara. Muutamia pakolaisia pistivät upseerit ja ratsumiehet kuoliaiksi.
Kenraali joukkoineen saapui linnoituksen luo parahiksi nähdäkseen hyökkääjien palaavan onnellisesti takaisin luostariin. Heidän laulunsa, riemuhuutonsa ja naurunsa kuuluivat selvästi Müllerin korviin. Vieläpä jotkut yksityiset sotamiehet heristelivät verisiä sapeleitaan esikunnalle. Ruotsalaisen kenraalin vieressä olevat puolalaiset tunsivat Zamoyskin, joka oli hyökkäysjoukon johtajana ja nyt nähtyään esikunnan pysähtyi ja kumarsi sille kohteliaasti. Eipä kumma! Hän tunsi olevansa jo luostarin tykkien turvissa.
Pattereilta kohosi savua, ja viheltäen lensi kuulia upseerien joukkoon.
Muutamat ratsumiehet pitelivät kupeitaan, ja vaikerrusta kuului.
— Olemme ampumalinjalla!… Takaisin! — komensi Sadowski.
Zbrozek tarttui Müllerin hevosen suitsiin.
— Kenraali, takaisin! Henki on kysymyksessä! Müller oli kuin jähmettynyt, ei puhunut mitään ja antoi johtaa itsensä pois kuulasateesta. Tultuaan päämajaansa hän lukitsi huoneensa eikä ottanut koko päivänä ketään vastaan.
Silloin Wrzeszczowicz otti johdon käsiinsä ja alkoi erittäin tarmokkaasti valmistella väkirynnäkköä. Uusia valleja luotiin, sotamiehet olivat kallionlouhijain apuna ruutihautoja laittamassa. Kuumeinen toiminta vallitsi koko leirissä, uusi henki näytti syntyneen piirittäjiin.
Muutamia päiviä myöhemmin levisi ruotsalaisten leirissä ja erikoisesti puolalaisten keskuudessa huhu, että louhijat olivat löytäneet maanalaisen käytävän, joka johti aivan kirkon alle ja että riippui vain kenraalin omasta tahdosta, räjähdyttäisikö hän koko luostarin ilmaan.