— Hänen nimensä ei ollut Babinicz, — sanoi priori Kordecki.
— Kuinka? Eikö ollut Babinicz?
— Olen jo kauan tietänyt hänen nimensä, mutta rippisalaisuutena. Mutta kun hän lähti vaaralliselle retkelleen, sanoi hän minulle: »Jos kuolen, niin saakoot tietää, kuka olen, jotta oikea maine jäisi nimelleni ja vanhat syntini olisivat pois pyyhityt.» Hän lähti ja jäi sille tielleen, ja siksi voin nyt ilmoittaa teille: hän oli Kmicic!
— Tuo kuuluisa Kmicic Liettuasta! — huudahti Czarniecki tarttuen päähänsä.
— Niin! Sillä tavoin Jumalan armo muuttaa sydämet!
— Ah, nyt ymmärrän, kuinka hän saattoi ottaa suorittaakseen tuon tehtävän. Nyt ymmärrän, mistä johtui tuo rohkeus ja miehuus, jonka veroista ei ollut muissa! Kmicic, Kmicic! Tuo peloittava Kmicic, josta koko Liettua kertoo!
— Tämän jälkeen hänestä ei kerro vain Liettua, vaan koko Puola!
— Hän meitä ensimmäisenä varoitti Wrzeszczowiczista!
— Hänen neuvostaan suljimme ajoissa porttimme ja ryhdyimme valmistuksiin!
— Hän ampui ensimmäisen ruotsalaisen jousellaan!