— Tämä luostari seisoo iankaikkisesta iankaikkiseen! — huudahti hän kiivaasti.
— Amen! — sanoi Zbrozek tyynesti.
Illalla kokoontuivat upseerit kenraalin päämajaan neuvotteluun tavallista synkempinä. Müller aloitti keskustelun.
— Tämänpäiväinen pommitus, — sanoi hän, — ei ole tuottanut mitään tuloksia. Ruutimme alkaa loppua, miehistö on sulanut puoleen alkuperäisestä, ja jäljelläolevatkin ovat haluttomia eivätkä usko voittoon. Ruokavarastoja meillä ei ole, emmekä voi toivoa saavamme apujoukkoja.
— Ja luostari seisoo yhtä vakavasti paikallaan kuin ensimmäisenä piirityspäivänä! - lisäsi Sadowski.
— Mitä meille jää? — Häpeä…
— Olen saanut käskyn, — sanoi kenraali, — että joko selvittäisin nopeasti loppuun tämän asian tahi vetäytyisin pois ja menisin Preussiin.
— Mitä jää tehtäväksemme? — toisti Hessenin prinssi.
Kaikkien katseet kääntyivät Wrzeszczowicziin. Tämä sanoi:
— Pelastaa kunnia!