Müller naurahti katkonaisesti ja käheästi aivan kuin olisi kiristellyt hampaitaan.
— Herra Wrzeszczowicz tahtoo opettaa meitä herättämään kuolleita! — sanoi hän.
Wrzeszczowicz ei ollut kuulevinaan.
— Kunniansa ovat pelastaneet ainoastaan kaatuneet! — sanoi Sadowski.
Müller alkoi tulistua.
— Ja tuo luostari seisoo yhä tuolla?… tuo Jasna Góra, tuo kanakoppi?… Eikä minun ole onnistunut sitä valloittaa?… Ja mekö peräydymme? Näenkö minä unta?
— Tuo luostari seisoo yhä, — toisti Hessenin prinssi, — ja meidän on pakko peräytyä… voitettuina!…
Syntyi jonkin aikaa kestävä äänettömyys. Näytti siltä, kuin kenraali ja upseerit olisivat tunteneet jonkinmoista hurjaa nautintoa ajatellessaan omaa nöyryytystään ja häpeäänsä.
Sitten ryhtyi Wrzeszczowicz puhumaan selvästi ja painokkaasti:
— Usein on tapahtunut, että piiritetty linnoitus on maksanut lunnaita piirittäjille, ja nämä ovat poistuneet voittajina, sillä se, joka maksaa, tunnustaa siten itsensä voitetuksi.