— Omaa väkeä, Dzbowista!… Toin kunnioitettaville isille vähän metsänriistaa.
— Kuinka ruotsalaiset ovat päästäneet sinut tulemaan?
— Mitkä ruotsalaiset?
— Jotka piirittävät luostaria.
— Oh, ei siellä ole enää yhtään ruotsalaista!
— Kiitetty olkoon Jumala! Ovatko he menneet pois?
— Ei näy enää jälkiäkään lumen alta!
Tiellä näkyi nyt joukko porvareita ja talonpoikia, kuka hevosella, kuka jalan. Joukossa oli naisiakin, ja kaikki huusivat jo kaukaa:
— Ruotsalaiset ovat poissa! Ruotsalaiset ovat poissa!
— Ne ovat menneet Wjeluniin!