Kmicic ei heti tajunnut kysymystä eikä vastannut, siinä määrin hänen ajatuksensa yhä olivat kiintyneet kuninkaaseen.
— Kuka te olette? — kysyi toinen uudestaan.
— Aatelismies niinkuin tekin! — sanoi Andrzej aivan kuin unesta heräten.
— Mikä on nimenne?
— Nimeni? Olen nimeltä Babinicz, kotoisin Liettuasta, Vitebskin seudulta.
— Minä olen Lugowski, kuninkaan hovista!… Saanko kysyä, tuletteko
Liettuasta ja Vitebskistä?
— En… Tulen Częstochowosta. Lugowski oli perin hämmästyneen näköinen.
— Jos niin on, niin tulkaa kanssani uutisia kertomaan. Armollista kuningastamme on kovin vaivannut se, että hän ei kolmeen päivään ole saanut sieltä mitään varmoja tietoja. Kuinka? Te olette kaiketi Zbrozekin tahi Kalińskin taikka mahdollisesti Kuklinowskin miehiä? Częstochowon luota?
— En Częstochowon luota, vaan itse luostarista!
— Lasketteko leikkiä? Mitä sinne kuuluu? Vieläkö Jasna Góra puolustautuu?