— Puolustautuu eikä lakkaa puolustautumasta! Ruotsalaiset ovat jo peräytymäisillään.
— Jumalan nimessä! Kuningas palkitsee teidät runsaasti! Sanotte tulevanne itse luostarista?… Kuinka ruotsalaiset teidät päästivät läpi?
— Minä en pyytänytkään heiltä lupaa siihen. Mutta anteeksi, en voi ryhtyä kirkossa seikkaperäisiin selityksiin.
— Aivan oikein! — vastasi Lugowski. — Laupias Jumala!…Tulitte kuin taivaasta!… Odottakaahan! Asettukaa viereeni kirkon ovelle, niin esittelen siinä teidät kuninkaalle!
Näin sanottuaan hän lähti menemään, ja Kmicic seurasi häntä. Tuskin he olivat asettuneet ovelle, kun saapui kaksi paashia ja heidän jäljessään hitaasti astuen Jan Kasimir.
— Teidän majesteettinne! — huudahti Lugowski. — Tietoja on tullut
Częstochowosta!
Jan Kasimirin vahakasvot vilkastuivat heti:
— Mitä? Kuka on tuonut? — kysyi hän.
— Tämä aatelismies! Sanoo tulevansa itse luostarista.
— Onko siis luostari valloitettu? — huudahti kuningas.