— Mahdollista… Kasvonne ovat varmasti tutut minulle, vaikka piirteet ovat muuttuneet. Mutta vaikka memoria fragil is est, niin minusta vain tuntuu, että teillä silloin oli toinen nimi.
— Ah, te varmaan sekoitatte minua johonkin toiseen, — vastasi Andrzej.
He olivat tällä välin saapuneet toiseen huoneeseen. Hetken kuluttua
Tiesenhausen palasi kuninkaan luo.
— Kärvennetty, teidän majesteettinne, kuin vartaassa! — sanoi hän. —
Koko kylki on poltettu!
Kun samassa Kmicic astui huoneeseen, nousi kuningas seisomaan, syleili häntä ja sanoi:
— Emme hetkeäkään uskoneet muuta, kuin että puhuitte totta, emmekä jätä kärsimystä palkitsematta.
Kuningatar ojensi hänelle kätensä. Andrzej notkisti toisen polvensa ja suuteli kunnioittavasti kuningattaren kättä, joka vielä silitti äidillisesti hänen päätään.
— Älkää olko vihainen herra kanslerille! — sanoi kuningas. — Totta on, että tänne on saapunut paljon pettureita tahi semmoisia, jotka ovat puhelleet hölynpölyä, ja kanslerin tehtäviin kuuluu ottaa selville totuus de publicis.
— Mitäpä minun vähäpätöisen viha merkitsisi niin ylhäiselle henkilölle! — vastasi Andrzej. — Enkä uskaltaisikaan sanoa mitään kunnioitetusta senaattorista, joka on kaikille esimerkkinä uskollisuudessa ja isänmaanrakkaudessa.
Kansleri hymähti hyväntahtoisesti ja ojensi kätensä: