— No niin, sovitaan pois! Puhuitte hieman kärkevästi musteesta, mutta tietäkää, että Korycińskit ovat usein vuodattaneet vertansakin eikä vain mustetta.
Kuningas oli hyvin iloinen.
— Meitä miellyttää tämä Babinicz! — sanoi hän senaattoreille. — Niin hän on meille mieleen kuin aniharvat… Emme päästä häntä enää luotamme ja toivomme Jumalan avulla pian pääsevämme yhdessä palaamaan rakkaaseen isänmaahan.
— Oi, armollisin kuningas! — huudahti Kmicic innostuneena. — Vaikka olen ollut suljettuna linnoitukseen, tiedän kuitenkin, että aateli, sotajoukko, vieläpä nekin, jotka palvelevat Zbrozekin ja Kalińskin johdossa piirittäen Częstochowoa, odottavat teidän paluutanne. Näyttäytykää vain, teidän majesteettinne, niin samana päivänä koko valtakunta asettuu yhtenä miehenä puolellenne Nousee aateli ja nousevat talonpojat. Hetmanien joukot ovat äärimmäisiin asti kyllästyneet ruotsalaisiin… Tiedän senkin, että Częstochowon edustalle saapui lähetystöjä hetmanien sotajoukoista kiihoittamaan Zbrozekia, Kalińskia ja Kuklinowskia ruotsalaisia vastaan. Astukaa, teidän majesteettinne, tänään rajan yli, niin kuukauden kuluttua ei koko Puolassa ole yhtään ruotsalaista!
Kmicicin silmät säkenöivät hänen puhuessaan, ja hän oli niin innoissaan, että polvistui keskelle salia. Hänen innostuksensa tarttui kuningattareenkin, joka oli rohkea ja oli jo kauan kehoittanut kuningasta palaamaan.
Kääntyen Jan Kasimirin puoleen kuningatar sanoi tarmokkaasti:
— Koko kansan ääni puhuu tämän aatelismiehen suun kautta!
— Aina, — sanoi kuningas, — olemme olleet valmis uhraamaan henkemme ja elämämme emmekä tähän saakka ole odottaneet muuta kuin alamaistemme parantumista.
— Se parantuminen on jo tapahtunut, — sanoi Maria Ludwika.
— Majestas infracta malis! — sanoi pappi Wydzga katsoen ihailevasti kuningattareen.