— Wolodyjowski oli Vilnon hetmanin rakuunain päällikkö.
Kuningas tuli synkän näköiseksi.
— Ja palvelee nyt vojevoda-ruhtinaan kanssa ruotsalaisia?
— Hänkö? Ruotsalaisia? Hän on herra Sapiehan joukossa. Näin itse, miten hän ruhtinas vojevodan petoksen jälkeen paiskasi hetmanin sauvan hänen jalkojensa eteen.
— Oi, hän on kelpo soturi! — sanoi kuningas. — Herra Sapiehalta olemme saaneet tietoja Tykocinista, jonne hän on saartanut ruhtinaan. Jumala auttakoon häntä! Jos kaikki olisivat hänen kaltaisiaan, niin eivät ruotsalaiset meillä isännöisi!
Tiesenhausen, joka oli kuullut koko keskustelun, kysyi äkkiä:
— Te siis olitte Kiejdanyssa Radziwillin luona? Kmicic joutui hiukan hämilleen ja alkoi viskellä kirvestään.
— Olin! — vastasi hän.
— Antakaa kirveenne olla rauhassa! — jatkoi Tiesenhausen. — Mitä te teitte ruhtinaan hovissa?
— Olin vieraana! — vastasi Kmicic kärsimättömästi. — Söin ruhtinaan leipää, kunnes petturi kävi minulle vastenmieliseksi.