— Miksi ette mennyt muitten kelpo miesten kanssa Sapiehan joukkoon?
— Koska olin luvannut mennä Częstochowoon.
Tiesenhausen pyöritteli päätään ja maiskutti suutaan, ja se herätti kuninkaan huomiota, niin että hänkin alkoi katsoa tutkivasti Kmiciciin.
Tämä puolestaan kääntyi kärsimättömästi Tiesenhausenin puoleen ja sanoi:
— Hyvä herra! Miksi minä en kysy teiltä, missä olette ollut ja mitä tehnyt?
— Kysykää! — sanoi Tiesenhausen. — Minulla ei ole mitään salattavaa.
— En minäkään ole tuomioistuimen edessä, ja jos joskus joudun, niin ette te tule olemaan tuomarini. Antakaa senvuoksi minun olla rauhassa, että en menettäisi kärsivällisyyttäni!
Näin sanottuaan hän paiskasi kirveensä ylös semmoisella voimalla, että se näytti häviävän yläilmoihin. Kuningas kohotti katseensa eikä sillä hetkellä ajatellut mitään muuta kuin saako Babinicz sen kiinni lennosta vai eikö.
Babinicz kannusti hevostaan ja sai sen kiinni.
Samana iltana sanoi Tiesenhausen kuninkaalle: