— On niinkuin jotakin olisi pudonnut rinnaltani. On helpompi olla…
Sitten hän käänsi hiukan päätään, alkoi katsella tarkasti ovelle ja sanoi viimein:
— Charlamp!
— Nöyrin palvelijanne!
— Mitä tekemistä Stachowiczilla on täällä? Charlamp paran koivet alkoivat tutista, sillä yhtä peloton kuin hän oli taistelussa, yhtä taikauskoinen hän oli. Hän katsahti nopeasti ympärilleen ja sanoi vapisevalla äänellä:
— Stachowicz ei ole täällä. Teidän ylhäisyytenne ammutti hänet
Kiejdanyssa.
Ruhtinas sulki silmänsä eikä vastannut mitään. Kuului vain tuulen valitteleva ja pitkä vinkuna.
— Tuossa tuulessa on ihmisen itkua, — sanoi ruhtinas taas avaten väsyneet silmänsä. — En minä kutsunut ruotsalaisia, vaan sen teki Radziejowski…
Kun ei kukaan vastannut, lisäsi hän vähän ajan kuluttua:
— Hän on paljon syyllisempi, paljon syyllisempi, paljon syyllisempi.