— Jumala on armollinen, teidän ylhäisyytenne!
— Jumala on Sapiehan puolella, — vastasi ruhtinas käheällä äänellä.
Äkkiä hän alkoi katsella ympärilleen ja sanoi:
— Hän henkii kylmää… En näe häntä, mutta tunnen, että hän on tässä.
— Kuka, teidän ylhäisyytenne?
— Kuolema!
Syntyi hiljaisuus, jossa vain kuului, kuinka rouva Jakimowicz kuiskaten rukoili.
— Sanokaa, — puhui ruhtinas katkonaisella äänellä, — uskotteko todellakin, että vain ne, jotka tunnustavat teidän uskoanne, tulevat autuaiksi?
— Vielä kuoleman hetkelläkin on tilaisuus katua, — vastasi Charlamp.
Paukauksia kuului nyt yhä tiheämmin. Tykkien pamahtelu sai ikkunaruudut tärisemään.