Ruhtinas kuunteli rauhallisesti, kohottautui sitten vuoteellaan, ja hänen silmänsä alkoivat loistaa. Kohottuaan istumaan hän tarttui käsin päähänsä ja huudahti:
— Boguslaw! Boguslaw!
Charlamp juoksi kuin mieletön ulos huoneesta. Koko linna vapisi tykkien jyrähdyksistä.
Äkkiä kuului huutoa tuhansista suista ja kovaa ryskettä, joka sai hiilet uunissa hypähtelemään. Samassa Charlamp syöksyi sisälle.
— Sapiehalaiset ovat räjähdyttäneet portin! — huusi hän. — Ruotsalaiset ovat paenneet torniin!… Vihollinen on täällä!… Teidän ylhäisyytenne!
Sanat jähmettyivät hänen huulilleen. Radziwill istui sohvalla silmät ylös luotuina. Avoin suu haukkoi ilmaa, kädet hapuilivat sohvan reunaa, ja hän huusi tahi oikeammin korahteli:
— Se on Radziejowski… en minä… Pelastakaa!… Mitä tahdotte?
Ottakaa kruunu!… Se on Radziejowski… Pelastakaa, hyvät ihmiset!
Jeesus! Jeesus! Maria!
Ne olivat Radziwillin viimeiset sanat.
Hänet valtasi kamala puistatus, silmät pullistuivat, hän oikaisihe, kaatui selälleen ja jäi liikkumattomana makaamaan.
— Loppu tuli! — sanoi lääkäri.