— Tässä asiassa annan mielelläni neuvoja. Parasta on hänen lähteä herra
Sapiehan luo. Jos herra Sapieha, Vitebskin vojevoda ja tunnetuin mies
Liettuassa, ottaa asian omakseen, niin siitä tulee jotakin.
— Voisi antaa tytön hänen käsiinsä ja hänen holhoukseensa. Kun tyttö olisi hänen läheisyydessään, niin hän pikemmin tekisi jotakin hänen hyväkseen.
Kmicic katseli ihmetellen Zamoyskia.
— Mitähän siinä lienee takana, kun hän tahtoo toimittaa tytön täältä pois? — ajatteli hän.
Mutta Zamoyski jatkoi:
— Hän ei voi asua leirissä, Vitebskin vojevodan teltassa, mutta hänet voisi sijoittaa vojevodan tyttärien pariin. Siinä vain on vaikea kysymys, kuinka minä näinä levottomina aikoina saan hänet sinne lähetetyksi. Hän tarvitsisi saattajikseen muutamia satoja miehiä, mutta minä en voi siinä määrin heikontaa Zamośćiea. Jospa löytyisi joku, joka veisi hänet turvallisesti perille!… Te voisitte ottaa hänet matkaanne, kun muutenkin menette Sapiehan luo. Antaisin mukaanne kirjeen… ja te antaisitte kunniasananne, että viette hänet turvattuna.
— Minähän johdan tataarilaisjoukkoa!
— Minulle on kerrottu, että tataarilaiset pelkäävät teitä kuin tulta.
No niin! Suostutteko esitykseeni?
— Hm!… Miksikä ei, jos sillä teen teille palveluksen… Mutta…
— Ahaa! Ajattelette, että ruhtinatar kenties ei siihen suostu… Aivan varmasti hän suostuu. Hän nimittäin luulee, että minä…