— Tiedustelin häneltä noista maatiloista, jotka on testamentattu neiti Annalle. Hän sanoo, että se on omaisuus, joka vetää vertoja Radziwillien rikkauksille.
— Olkoon onneksi Anusialle! Helpompi on orvon elää, ja vanhuuden päivät on turvattu, — sanoi ruhtinatar.
— On vain se periculum olemassa, että sukulaiset vievät tuon omaisuuden. Babinicz sanoo, että Vitebskin vojevoda saattaisi olla avuksi, jos haluaa. Hän on mies, jonka huostaan uskoisin oman tyttäreni. Jos hän ilmoittautuisi oikeudessa holhoojaksi, niin se ratkaisisi asiat. Mutta Babinicz sanoo, että sitä varten on neiti Annan itsensä matkustettava sinne… Installatio pro forma on välttämätön, ja siinä on hänen oltava läsnä.
Tuon »installatio pro forma» keksaisi Zamoyski tällä hetkellä ja otaksui hyvällä syyllä, että se vaikuttaa ruhtinattareen.
Ruhtinatar mietti vähän ja sanoi:
— Kuinka hän nyt voi mennä, kun ruotsalaiset ovat tiellä?
— Ruotsalaiset ovat peräytyneet Lubliniin. Koko maa Veikselin tällä puolen on vapaa.
— Kuka sitten veisi Annamme herra Sapiehan luo?
— Vaikkapa tuo samainen Babinicz.
— Tataarilaisten kanssa? Herra Jumala, nehän ovat villiä ja hillitöntä väkeä!