Tataarilaiset olivat lähestyneet kuin myrskypilvi, mutta Kmicic sai heidät pysähtymään huudahtamalla kolme kertaa. Sitten hän sanoi perin pelästyneelle upseerille:
— Ymmärtäkää jo, kenen kanssa olette tekemisissä! Herra linnanpäällikkö aikoi pitää minua narrinaan ja sokeana välikappaleenaan. Teille, herra upseeri, hän on antanut parittajan tehtävän, jonka olette ottanut vastaan saavuttaaksenne hänen suosionsa. Sanokaa hänelle terveisiä herra Babiniczilta ja ilmoittakaa, että neiti viedään turvassa herra Sapiehan luo.
Upseeri katseli pelästynein silmin ympärilleen ja näki villit kasvot, jotka himokkaasti katselivat ratsumiehiä. Näkyi, että ne odottivat vain viittausta syöksyäkseen heidän kimppuunsa ja hakatakseen heidät kappaleiksi.
— Te voitte tehdä mitä tahdotte, sillä emme mahda mitään ylivoimalle, — sanoi hän vapisevalla äänellä, — mutta herra linnanpäällikkö kostaa meille.
Kmicic purskahti nauramaan.
— Kostakoon hän vain teille, sillä jos ette olisi puhunut itseänne pussiin ja osoittanut ennakolta tietävänne, mitä määräys sisälsi, ettekä olisi ruvennut vastustamaan matkan jatkamista, niin ei minulla olisi ollut varmuutta petoksen olemassaolosta, vaan olisin heti Krasny Stawissa luovuttanut tytön. Sanokaa siis herra linnanpäällikölle, että hän valitsisi parittajan toimiin viisaampia kuin te!
Kmicicin rauhallinen ääni teki upseerin hieman rohkeammaksi ja hän sanoi:
— Saamme siis ilman muuta palata Zamośćieen?
— Ette palaa ilman muuta, — sanoi Kmicic, — vaan viette mukananne kirjeen, jonka annan kirjoittaa teidän jokaisen nahkaan.
— Herra Babinicz…