— Hän hiipii kuin susi läpi viidakoiden ja puraisee myös kuin susi, — sanoivat he.
Oskierka, joka tiesi, kuka Babinicz oli, sanoi Sapiehalle:
— Ei Chowański suotta määrännyt palkintoa hänen päästään. Jumala antaa voiton kenelle tahtoo, mutta se on varmaa, että Boguslawille sota meitä vastaan pian käy varsin ikäväksi.
— Vahinko vain, että Babinicz on hävinnyt aivan kuin olisi veteen hukkunut, — vastasi hetmani.
Tosiaankin meni kolme päivää ilman että saatiin mitään tietoja. Sapiehan pääjoukko saapui Drohiczyniin, meni Bugin yli eikä nähnyt missään vihollista. Hetmani alkoi olla levoton. Ilmeistä oli, että Boguslaw oli päättänyt vetäytyä takaisin. Mutta mitä se merkitsi? Oliko hän saanut tietää, että Sapiehalla oli suuremmat sotavoimat, joitten kanssa hän ei uskaltanut ryhtyä taisteluun, vai tahtoiko hän houkutella hetmanin kauas pohjoiseen helpottaakseen Ruotsin kuninkaan hyökkäystä Czarnieckia vastaan? Babiniczin oli hankittava hetmanille tietoja, sillä karanneitten sotamiesten ilmoitukset Boguslawin joukkojen miesluvusta saattoivat olla virheelliset.
Mutta kului vielä viisi päivää eikä Babiniczista kuulunut mitään. Kevät oli tulossa. Päivät lämpenivät yhä ja lumi suli. Seutu peittyi veteen, jonka alla hyllyivät kulkua suuresti vaikeuttavat suot. Suuren osan tykkejään oli hetmani jo saanut jättää Drohiczyniin. Branskissa olivat tiet niin vetiset, että jalkaväkikään ei voinut jatkaa matkaa. Hetmani keräsi matkan varrella hevosia ja pani muskettisoturit ratsastamaan niillä.
Boguslaw peräytyi yhä. Hänen jälkiään nähtiin pitkin matkaa: poltettuja kyliä ja puissa riippuvia ruumiita. Joka hetki saapui paikallisia asujaimia Sapiehan leiriin tuomaan tietoja, mutta kertomukset olivat, kuten aina, niin ristiriitaiset, että niistä ei saanut selvää.
Siellä täällä oli nähty tataarilaisiakin, mutta tiedot heistä olivat perin vähän uskottavia. Sapieha alkoi tulla yhä kärsimättömämmäksi ja vihastui, kun joku hänen kuultensa mainitsi Babiniczia.
Pari tuntia sen jälkeen kuin sotajoukko oli pysähtynyt Bialystokiin, ilmoittivat etumaiset vartijat, että jokin joukko-osasto lähestyy.
— Kenties se on Babinicz! — huudahti hetmani. — Kyllä minä hänet nyt ripitän!