Oli melkein sydänyö, kun Andrzej kohtasi ruhtinaan ensimmäiset vartijat, mutta koko Boguslawin leirissä ei kukaan nukkunut. Taistelu saattoi alkaa millä hetkellä hyvänsä ja siihen valmistauduttiin kiireesti. Asema oli verraten edullinen ja hyvä puolustaa, mutta verestä väkeä oli vain kahdeksansataa Kyritzin jalkamiestä, kun taas muut olivat niin uupuneet, että tuskin pysyivät jaloillaan.
Boguslawia jäyti kuume entistä pahemmin, mutta hän johti itse kaikkea. Koska hän ei kyennyt nousemaan hevosen selkään, antoi hän neljän henkivartijan tuoda avoimen kantotuolin ja kantaa häntä siinä. Hän oli juuri palaamassa Janowoon, kun ilmoitettiin Sapiehan lähettilään tulleen.
Tämä tapahtui kadulla. Hän ei voinut tuntea Kmiciciä, koska oli pimeä ja tämä varovaisuuden vuoksi oli peittänyt kasvonsa kypärän suojukseen.
— Oletteko Sapiehan lähetti?-kysyi ruhtinas.
— Olen.
— Mitä herra Sakowicz siellä tekee?
— Herra Oskierka pitää häntä vieraanaan.
— Miksi tahdoitte turvakirjan, kun kerran käsissänne on herra Sakowicz?
Herra Sapieha on ylen varovainen ja rikki viisas.
— Se asia ei kuulu minuun! - vastasi Kmicic.
— Huomaan, että ette ole varsin puhelias.